Tänä iltana kutsu kävi ruokakaupalle. Se on nykyään oikeestaan ainut paikka, jossa miulla on mahollisuus dyykata. Nyt siis K:n kanssa liikkeellä pitkästä aikaa.
Siinä roskiksille suunnatessamme huomasimme vastasataneessa lumessa kengänjäljet, jotka eivät näyttäneet palanneen vielä. Tuntui jännittävältä, sillä en oo koskaan tavannut roskiksilla ketään vieraita... Jotenkin hämmennyksissäni en muistanut ajatella, olisiko tällaselle roskistapaamiselle jotain etikettiä, mutta ilmeisesti emme kuitenkaan paljoa tunkeilleet apajille. Mukavan oloinen nuori nainen esitteli mitä kaikkea oli jo roskiksesta poiminut, ja tarjosi niistä myös meille. Jonkun säkin pohjilta tongin monta pussia porkkanoita ja rasiallista kananmunia, joten saatoin ojentaa siis jotain hänellekin.
Aika pian jäimme kahden K:n kanssa, ja tapani mukaan aloin miettiä, toiminko oikein. Emme kai karkuuttaneet vierasta? No, kyllä hänellä taisi olla jo paljon tavaraa mukanaan, ja vaikutti muutenkin ihan hyvähenkiseltä kaikki...
Noh jaa. Siellä oli siis tavaraa ihan ylettömät määrät, aika vanhojakin juttuja. Juustoa elokuulta? Jotain lihalasagnea oli monta vuoallista, harmi ettei K halua ottaa liha-asioita roskiksesta. Useimmat jogurttipakkaukset olivat tietysti rikkoutuneet ja sotkivat toisia tuotteita.
Tämän kökkäreisen kirjotuksen pääasia on nyt kuitenkin se, että saaliini muotoutui seuraavaksi: Pari pussia pikkuporkkanoita, purkillinen parta-tzatzikia (miten tätä käytetään?), suuuuri kukkakaali, leipäjuustoa, kananmunia (näköjään yht. 24 kpl.) K keräsi leipäroskiksesta riisipiirakoita ja rieskaa, litran jogurttipurkin otti ja margariinia. Taisi hällekin kelvata kananmunat ja porkkanat. Enmuistaolikomuuta.
Oh, oon niin onnellinen tuosta kukkasesta. Keitän sen kohta pakkaseen, pahempien aikojen turvaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti