Tammikuun juttuja

to 12.1.
 Taloyhtiön roskiskatoksesta löytyi jotain! Kerrankin jotain sellasta mitä tarviin.

Kyseessä on jalkalamppu, jonka havaitsin kauppareissulle lähteissäni, roskia ohimennen viedessäni. En kehannu heti ottaa sitä ja palata kämpälle, vaan luotin sen säilyvän paikoillaan paluuseeni asti.
Ja niinhän se säilyi.

Kapineen paperivarjostin oli riekaleina (ja muutenkin ei-miun-silmälle-sopiva), mut mitä siitä - kannoin koko systeemin asunnolleni. Asettelin lampun sanomalehen päälle sulamaan, sen verran oli lunta itteensä kerännyt. Huomasin tien onneen olevan vain yhden ruuvin päässä... siis rääpälevarjostin lähti irti pienellä pyörittelyllä.

Jännittävät hetket koittivat, kun arvelin lampun olevan tarpeeksi kuivunut ja lämmennyt, jotta sen pistorasiaan voisi yhdistää. Valo syttyi yhteen... ei, kahteen polttimoon! Se siis toimii täysin! Voitteko kuvitella; joku tyyppi on hylännyt kapineen vain koska sen paperinen varjostin on säpälöitynyt. (No, ehkä ne, jotka asioivat suuressa ruotsalaisessa tavarakaupassa ja ostavat riistohalpoja kodinsisustustuotteita, a) arvelevat voivansa ostaa uuden, kun entinenkin oli niin halpa b) eivät välitä KAIKEN ylituotannosta ja roska-aavikoiden yhä laajenevasta alasta.)
Mutta kun mie en ihan ymmärrä, miks se joku oli jättänyt jopa ne energiasäästölamput siihen runkoon kiinni. Ihan toimivat lamppuyksilöt.

No okei, joku on muuttanut, ei oo kehannut kulettaa rikkinäisvarjoista lamppua toisaalle, ja ikäänkuin tarjonnut kohdetta jollekulle toiselle jättämällä sen suurehkon taloyhtiön roskakatokseen.

Sainpas siis sopivan kirjanlukulampun sängyn viereen.

-_-_-_-_-_-_-_-

Sitten joskus puolenkuun jälkeen sain K:lta viestiä, että nyt ois patukkaa tarjolla. Olivat löytäneet ruokakaupalta pääasiasiassa suklaata, lakua jne jotain karkkia niin paljon, että miullekin riittäis. Tokihan kelpas!
Käytiin sitten vielä seuraavana iltana uudestaan tutkimassa, ja kyllähän sieltä lisäystä näihin satseihin vielä löytyi. Itelleni nappasin sieltä tofua, mikä olikin hirmu hyvä lisäys nykyiseen ruokavaliooni, vaikken noin muuten soijaa kauheesti kannatakaan.

Muuten oon jatkanut taloyhtiön roskakatoksen vilkuilua; lähes päivittäin sieltä on löytynyt edellispäivän sanomalehtiä. Lisäksi metallilaatikosta löytyi semmonen aika ruma, oikein kitsihenkinen pieni hylly, joka nyt kannattelee kukkasia ikkunallani.

Asiat sujunee ihan hyvin tällä erää.