Puolen vuoden juttuja

Ruokadyykkauksen suhteen ollut pieniä teknisiä ongelmia, kun lähikauppa on ollut remontin vuoksi kiinni... ja muutenkin.

Mutta tänä syksynä on jo S-merkkinen kauppa avannut tähän lähettyville, ja se vanha kunnon (remontin alla oleva) K:kin avautunee pian. Ässällä kerran jo olen käynyt, mutta tyhjät laatikothan siellä oli. Miellyttävän uudet ja puhtaat tosin. (Kiitos, ettette hankkineet jätepuristinta.)

Taloyhtiön jätteitä oon syynännyt tasaisesti, ja kai sieltä jotain tarpeellistakin on löytynyt... Paras löytö on tainnut olla silityslauta, joka tulikin tarpeeseen. Kertakaikkisen siisti, jalatkin ruosteettomat ja vääntymättömät.
Pari vanhaa, kuparista kahvipannua noukin kukkien kastelukannuiksi metallilaatikosta, kauniita ovat ne. Lasinkeräyksestä löytyi semmonen kahvallinen puolen litran lasituoppi, Iittalanko se on? Hyvä vesituoppi kuitenkin. Entuudestaan miulla oli jo yksi vastaava, josta aikanaan maksoin vitosen. Oonkin pistänyt merkille, että kirpparilla tuosta pyydetään viidestä kymmeneen euroa.

Hmm, mitäs jatkossa...
Koitan käydä tuolla ässän roskiksilla pian, se on kuitenkin aika matalan kynnyksen paikka.

Dyykkausvietti on tallella, mut pikkusen köyhää silti ollut.

Kun paikkoja pistetään lukkoon tai jätepuristimet ilmestyy roskalaatikoiden tilalle, käy touhu aika haasteelliseksi. Pahinta on tällä hetkellä vakiopaikan erityistilanne; jotain ne purkaa ja rakentaa, enkä oo ihan varma miten roskiksille pääsisi, kun reitin tukkii työmaa. Ninjailu ei oo ollu tapana.

Tähän on yksinkertanen ratkasumalli, mut saatanpa vain antaa ajan kulua.

Tammikuun juttuja

to 12.1.
 Taloyhtiön roskiskatoksesta löytyi jotain! Kerrankin jotain sellasta mitä tarviin.

Kyseessä on jalkalamppu, jonka havaitsin kauppareissulle lähteissäni, roskia ohimennen viedessäni. En kehannu heti ottaa sitä ja palata kämpälle, vaan luotin sen säilyvän paikoillaan paluuseeni asti.
Ja niinhän se säilyi.

Kapineen paperivarjostin oli riekaleina (ja muutenkin ei-miun-silmälle-sopiva), mut mitä siitä - kannoin koko systeemin asunnolleni. Asettelin lampun sanomalehen päälle sulamaan, sen verran oli lunta itteensä kerännyt. Huomasin tien onneen olevan vain yhden ruuvin päässä... siis rääpälevarjostin lähti irti pienellä pyörittelyllä.

Jännittävät hetket koittivat, kun arvelin lampun olevan tarpeeksi kuivunut ja lämmennyt, jotta sen pistorasiaan voisi yhdistää. Valo syttyi yhteen... ei, kahteen polttimoon! Se siis toimii täysin! Voitteko kuvitella; joku tyyppi on hylännyt kapineen vain koska sen paperinen varjostin on säpälöitynyt. (No, ehkä ne, jotka asioivat suuressa ruotsalaisessa tavarakaupassa ja ostavat riistohalpoja kodinsisustustuotteita, a) arvelevat voivansa ostaa uuden, kun entinenkin oli niin halpa b) eivät välitä KAIKEN ylituotannosta ja roska-aavikoiden yhä laajenevasta alasta.)
Mutta kun mie en ihan ymmärrä, miks se joku oli jättänyt jopa ne energiasäästölamput siihen runkoon kiinni. Ihan toimivat lamppuyksilöt.

No okei, joku on muuttanut, ei oo kehannut kulettaa rikkinäisvarjoista lamppua toisaalle, ja ikäänkuin tarjonnut kohdetta jollekulle toiselle jättämällä sen suurehkon taloyhtiön roskakatokseen.

Sainpas siis sopivan kirjanlukulampun sängyn viereen.

-_-_-_-_-_-_-_-

Sitten joskus puolenkuun jälkeen sain K:lta viestiä, että nyt ois patukkaa tarjolla. Olivat löytäneet ruokakaupalta pääasiasiassa suklaata, lakua jne jotain karkkia niin paljon, että miullekin riittäis. Tokihan kelpas!
Käytiin sitten vielä seuraavana iltana uudestaan tutkimassa, ja kyllähän sieltä lisäystä näihin satseihin vielä löytyi. Itelleni nappasin sieltä tofua, mikä olikin hirmu hyvä lisäys nykyiseen ruokavaliooni, vaikken noin muuten soijaa kauheesti kannatakaan.

Muuten oon jatkanut taloyhtiön roskakatoksen vilkuilua; lähes päivittäin sieltä on löytynyt edellispäivän sanomalehtiä. Lisäksi metallilaatikosta löytyi semmonen aika ruma, oikein kitsihenkinen pieni hylly, joka nyt kannattelee kukkasia ikkunallani.

Asiat sujunee ihan hyvin tällä erää.